Meistä

Jotta voisimme tarjota
Valkoisille Ystävillemme
täydelliset asuinolosuhteet,
muutime Tuusulaan omaan ihanaan
taloon, jossa on iso piha.
Koiriemme mielestä tämä on kuin
paratiisi, jossa he voivat
toteuttaa ja kehittää itseään
(juosten, hyppien, palloa
pelaten jne.)
Täällä todellakin sielu lepää ja
täällä kerätään todellisia
elämyksiä pitkine
metsäkävelyretkineen Valkoisten
Ystäviemme kanssa. Tällä tavalla
annamme koirillemme 100
prosenttisen kasvuolosuhteen
raikkaassa ilmassa ja kauniissa,
rauhallisessa luonnossa.
Perheessemme kuuluu myös musta
kissa, nimeltään Kater, joka on
Ystäviemme paras kaveri.

Tarina

Kaikki alkoi siitä, kun tyttäreni olessaan vaihtooppilaana Arizonassa
1990, sai 17-vuotis syntymapäivälahjaksi 5 viikon ikäisen
Valkoisenpaimenkoirapennun, joka sai nimekseen Riku-Rickhard.
14 viikon ikäisenä, kolmella koneenvaihdolla, Riku kuljetettiin
Arizonasta Suomeen.
Riku kotiutui nopeasti, jota edesauttoi 10-vuotias Cockerspaniel
Sascha. Riku oli alusta asti ihanine luonteineen paras uskollinen
ystävämme.Rikun tärkein päämäärä oli tehdä meidät onnellisiksi.
Uskolliset säteilevät silmät, ihanan kevyt joustava liikehdintä,
uljas lihaksikas ulkomuoto on aina muistona sydämissämme.
Siitä hetkestä lähtien meille on vain yksi rotu yli muiden "
valkoinenpaimenkoira".

VALKOINENPAIMENKOIRA

Rodulla on samat juuret kuin saksanpaimenkoiralla.
Aluksi kyseessä oli oikeastaan vain yksi rodun värivaihtoehto, joka
tuotiin ensi kertaa näyttelyyn Hannoverissa 1882.
Saksanpaimenkoira sai alkunsa 1899 ja kantoi silloin vielä
perimässään valkoisen turkin väriä – useasti syntyi pentueeseen myös
valkoturkkisia pentuja. Ensimmäisen kerran alettiin
saksanpaimenkoiria kasvattaa 1912 USA:ssa ja heti ensimmäiseen
pentueeseen syntyi myös valkoisia pentuja.
1917> rekisteröitiin ensimmäiset valkoiset eläimet USA:ssa.
60-luvulta saakka on saksanpaimenkoirien ja valkoistenpaimenkoirien
kannattajien välillä ollut riitaisuuksia. Pohjois Amerikassa
julistettiin valkoinenpaimenkoira vihdoin omaksi rodukseen.
– Euroopassa valkoinen oli värivirheinen saksanpaimenkoira.
Saksassa tama oli jo päässyt melkein unohtumaan,kun 1980 ensimmäiset
maahantuodut "amerikkalais-kanadalaiset valkoisetpaimenkoirat"
saapuivat merten takaa. Mutta jo pian löytyi paljon tämän rodun
ystäviä ja perustettiin erilaisia kasvattajaklubeja. Valkoisesta-
paimenkoirasta on kehittynyt rakastettu ja monipuolinen seurakoira
ja on saavuttanut oman rodun aseman FCI:n kautta.
Yleinen ulkomuoto :
Voimakas, hyvälihaksinen, keskikokoiset korvat, pystykorvainen ja
karkea- tai pitkäkarkeakarvainen valkoinenpaimenkoira,
neliskulmainen muoto, keskiraskas luusto ja hienostuneet, harmoniset
raamit.
Käyttäytyminen ja luonne :
Temperamenttinen, ilman hermostuneisuutta, valpas, helppo
johdatella, tasapainoinen, ystävällinen luotettuja ihmisiä kohtaan,
luottavainen ja riippuvainen, erittäin lapsirakas. Värit ja iho :
Rypytön iho sileänä lihaksiston päällä, tumma pigmentti. Karvoitus
puhtaanvalkoinen. Kaksinkeertainen karvapeite on keskipitkää tai
pitkää, tiheää ja rungonmyötäistä. Runsasta aluskarvaa peittäää
tiheä ja paksu peitinkarva. Rintakehä, kasvot ja korvat lyhemmällä
karvalla, niskassa ja selässä vähän pitempi. Kevyesti laineileva
karvoitus on sallittu.
Virheet: Kellertävät värjäymät, pigmentittömyys (albinismi), siniset
silmät. Korkeus / Paino Urokset: Säkäkorkeus 60 cm - 66 cm Paino
30 kg - 40 kg Nartut: Säkäkorkeus 55 cm - 61 cm Paino 25 kg - 35 kg